Yritysanalyysi: Tase

Tase on osa yrityksen tilinpäätöstä, kuten tulos- ja rahavirtalaskelmakin. Taseessa ilmoitetaan yrityksen varat, velat ja oma pääoma tiettynä ajankohtana. Mitä informaatiota tase kertoo erityisesti sijoittajan näkökulmasta?

Tuloslaskelmasta, taseesta ja rahavirtalaskelmasta voidaan johtaa erilaisia tunnuslukuja, jotka kertovat yrityksen tilasta. Kävimme aiemmin jo läpi tuloslaskelmaa, mutta nyt katsotaan yrityksen taseen keskeisimpiä eriä ja tunnuslukuja sekä oman mallipohjan, että yrityksen oman pohjan kautta.

Taseessa on kaksi pääosaa, vastaavaa (assets) ja vastattavaa (liabilities). Lisäksi vastattavaa puoli jakautuu edelleen kahteen osaan, 1) omaan pääomaan ja 2) velkoihin. Oma pääoma (OPO) on ”velkaa” osakkeenomistajille ja vieras pääoma on velkaa (VPO) velkarahoittajille.

Näistä ja muista alisteisista taseen osista voimme johtaa keskeiset tunnusluvut, jotka kertovat taseen "vahvuudesta" kolmen näkökulman kautta: 1) Käyttöpääoma tai lyhyt maksuvalmius, 2) pääoman käytön tehokkuus ja 3) pääomarakenne.

Vastaavaa ja vastattavaa

Taseen kaava on: Varat = Velat (VPO) + Oma pääoma (OPO).

Tämä tarkoittaa, että yrityksen on maksettava kaikki omistuksensa joko 1) ottamalla lainaa, tai 2) saamalla rahaa omistajilta eli yhtiöön sijoittaneilta. Vieraanpääoman ehtoista rahoitusta on esimerkiksi pankkilaina. Oman pääoman ehtoista rahoitusta esimerkiksi osakeannilla kerätyt varat.

Vastaavaa ja vastattavaa loppusummat ovat aina yhtä suuria. Tätä summaa sanotaan monesti lyhyesti taseeksi, tasearvoksi tai taseen kooksi, johon taseen nimikin viittaa eli tasapainoon.

Alla on itse luotu tasepohja sen mukaan, mitä itse haluaisimme käyttää taseanalyysissä. Tämä tarkoittaa niitä eriä, joiden perusteella laskemme tunnuslukuja. Ne erät joita ei tarvitse, voi ”kaataa” eli summata yhdelle riville; toki oikean päärivin alle. Esimerkiksi jos emme tarvitsisi erikseen "myyntisaamisia" emmekä "muita lyhytaikaisia saamisia", tai muita vastaavia eriä kuten "rahat ja rahoitusarvopaperit", niin voisimme summata ne kaikki vaikkapa pääriville "lyhytaikaiset saamiset yhteensä". Katsomme artikkelin lopussa esimerkin yrityksen itse julkaisemasta taseesta, jota kannattaa verrata omaan pohjaan. 

Esimerkkitaseesta nähdään, että taseen vastaavaa ja vastattavaa ovat aina yhtä suuria eli "tasapainossa". Tummemmalla tekstillä olevat erät ovat summarivejä ja yleensä tärkeimpiä taseesta johdettujen tunnuslukujen osia. Myös summaamattomia tarvitaan analysoinnissa, jonka vuoksi niitä on jätetty näkyviin (nämäkin voivat olla summattuja alkuperäisestä tilinpäätöksestä riippuen omasta mallipohjasta).

Vastaavaa-puoli taseesta on yleensä aina ensin. Omissa pohjissa tietoa voi toki organisoida haluamallaan tavalla. Yllä olevassa tasepohjassa ensin ovat pitkäaikaiset saamiset eriteltyinä muutamalle keskeiselle riville.

Pitkäaikaiset saamiset

Yllä olevassa mallissa lyhytaikaisten saamisten yläpuolella olevat erät ovat pitkäaikaisia saamisia, mutta niitä ei ole summattu pääriville. Niistä olennaisimpia ovat liikearvo ja aineelliset hyödykkeet. Liikearvoa syntyy, kun yritys ostaa muita yrityksiä tai fuusioituu. Jos kauppahinta ylittää ostettavan yrityksen tasearvon, niin siitä syntyy liikearvoa. Jos liikearvo on erittäin suuri osuus koko tasearvosta, syy kannattaa selvittää.

Aineettomat muut hyödykkeet (kuin liikearvo) ovat aineettomia oikeuksia, kuten tavaramerkkejä patentteja, lisenssejä ja vastaavia.

Pääomavaltaisilla yrityksillä tuotantolaitteisto, kiinteistöt ym. ovat pitkäaikaisia aineellisia hyödykkeitä (eng, PPE, property, plant, equipment). Näistä tehdään poistoja, jotka näkyvät tuloslaskelmassa.

Lyhytaikaiset saamiset

Lyhytaikaiset saamiset ovat sellaisia omaisuuseriä, jotka voidaan muuttaa rahaksi alle vuoden sisään, eli likvidejä eriä. Näitä ovat myyntisaamiset, eli tavaran myynnistä syntynyt saatava, lyhytaikaiset likvidit sijoitukset ja itse kassavarat. Lyhytaikaiset saamiset voivat sisältää myös vaihto-omaisuuden (varaston).

Varasto tarkoittaa valmiita, mutta myymättömiä tuotteita tai vastaavia. Varasto ei välttämättä ole lyhytaikaista, eli ei ole nopeasti realisoitavissa, mutta tämä riippuu toimialasta. Esimerkiksi valmistetut lapiot voivat olla lyhytaikaiseksi laskettavaa vaihto-omaisuutta, kun puimakone taas ei. Siksi toinen mittari Quick ratiosta tai Current ratiosta voi olla tähdellisempi tietyillä toimialoilla. Tästä jäljempänä lisää.

Lyhytaikaiset saamiset ovat tärkeä osa tunnuslukuja kuten käyttöpääomaa, sillä se kertoo yrityksen kyvystä suoriutua maksuvelvoitteistaan.

Oma pääoma

Oma pääoma on omistajien yhtiöön sijoittamaa rahaa. Oma pääoma voi jakautua useisiin eriin, kuten osakepääomaan, arvonkorotusrahastoon, voittovaroihin jne. riippuen yrityksestä. Yksinkertaisimmillaan yrityksessä on osakepääomaa sekä kertyneitä voittovaroja. Osakepääoma voi jakautua tavalliseen osakepääomaan, tai etuoikeutettuihin osakkeisiin.

Voittovarat (tai tappiot), tai yrityksen omassa pohjassa suoraan nimellä tilikauden tulos ovat syntyneet yhtiön liiketoiminnasta. Vuoden aikana syntynyt tilikauden tulos, joka näkyy tuloslaskelmassa, kirjataan taseen oman pääomaan voittovaroiksi, oli se voittoa tappiota. Tappiot luonnollisesti pienentävät omaa pääomaa.

Arvonkorotusrahastoon merkitään yhtiön kiinteistöjen tai arvopapereiden pysyväksi katsottu arvonnousu tilinpäätöspäivään mennessä.

Omassa yritysanalyysissä ei ole usein tarvetta erotella kaikkia oman pääoman eriä omille rivilleen. Yllä esimerkissä voittovarat ja muut rahastot on summattu, mutta arvonkorotusrahasto on jätetty erikseen. Miksi? Erityisen suuri arvonkorotusrahasto nostaa omaa pääomaa ja perustuu realisoimattomiin arvonkorotuksiin. Se voi vääristää keskeisiä taseesta johdettuja tunnuslukuja, antaen kenties väärän kuvan yrityksen tilasta.

Vähemmistöosuuteen merkitään vähemmistöosakkaiden, eli muiden kuin konserniyritysten omistusosuus tytäryrityksestä. Jos vaikka konserniin kuluu tytäryritys, jonka omistaa emoyhtiö 80 % ja 20 % muut ulkopuoliset sijoittajat, niin tämä 20 % on vähemmistöosuutta.

Pitkäaikainen vieras pääoma

Pitkäaikaisen vieraan pääoman tärkein erä on korollinen osuus. Se on tyypillisesti pankkilainoja, tai oikaistuna voi sisältää esim. leasing-sopimuksia. Tämä on tärkeä osa muita velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja, kuten Nettovelat / käyttökate (tai liiketulos), tai nettovelkaantumisaste (Gearing). Korolliset velat (ml. lyhytaikaiset korolliset velat) ovat tärkeitä, koska ne kuvaavat yrityksen kykyä suoriutua säännöllisestä velanmaksusta. Ilman tätä kykyä, yritystä uhkaa maksukyvyttömyys ja mahdollisesti konkurssi.

Koroton pitkäaikainen vieraspääoma on korotonta velkaa. Siihen kuuluvat esimerkiksi eläkevaraukset, saadut maksuennakot tai muut vastaavat korottomat pitkäaikaiset velat. 

Lyhytaikainen vieras pääoma

Lyhytaikainen vieras pääoma sisältää tärkeimpänä ostovelat, lyhyet korolliset velat tai pitkäaikaisten korollisten velkojen alle vuoden erääntyvät osuudet, sekä muut vastaavat.

Lyhytaikainen vieras pääoma, kuten lyhytaikaiset varat, ovat tärkeä osa erilaisia maksuvalmiuden tai likviditeetin tunnuslukuja. Katsotaan muutamia näistä seuraavaksi.

Taseen tunnuslukuja

Otetaan muutamia tärkeimpiä taseesta johdettuja tunnuslukuja esimerkiksi, mutta ei käydä kaikkia tässä läpi. 

Käyttöpääoma tai lyhyen ajan maksuvalmius

Tunnuslukuja on useita erilaisia ja riippuukin yrityksestä, mitkä ovat olennaisia. Eräs yleisimmistä taseesta saatavista lyhyen ajan maksuvalmiutta kuvaavista tunnusluvuista on Quick Ratio:

Yllä esimerkiksi 12/2017 taseen quick ratioksi saisimme 49 413 / 31 875 = 1,55. Kaava on helppo, koska olemme jo omassa pohjassa järjestelleet erät niin, että lyhytaikaiset saamiset ovat yhdellä rivillä, kuten myös lyhytaikainen vieras pääoma. Ennakoita ei ole; jos olisi, ne vähennettäisiin veloista. 

Current ratio on toinen lyhyttä maksuvalmiutta mittaava tunnusluku. Sen ainoa ero quick ratioon on, että se sisältää vaihto-omaisuuden eli "varaston" nimittäjässä. 

Käyttöpääoma (working capital) kertoo yrityksen lyhyen ajan maksuvalmiudesta, mutta myös pääoman käytön tehokkuudesta.

Esimerkiksi yllä 12/2017 taseessa 49 413 - 31 875 = 17 538. Lyhytaikaisiin saamisiin voi tässä lukea varastonkin (ei huomioitu esimerkissä). Lyhytaikaisiin velkoihin voi taas lukea saadut ennakot, jos ne ovat todennäköisesti lyhytaikaisia. Esimerkissä käyttöpääoma on positiivinen, eli yrityksellä on enemmän kuin riittävästi varoja hoitaa lyhytaikaiset velat. Negatiivinen käyttöpääoma voisi indikoida vaikeuksia hoitaa lyhytaikaisia maksuvelvoitteita, mikä voi pahimmillaan johtaa maksukyvyttömyyteen.

Käyttöpääoman laskentakaava voi hieman vaihdella, esimerkiksi sitä voi tarkentaa tiettyjen erien osalta.

Pääoman käytön tehokkuus

Pääoman käytön tehokkuudella tarkoitetaan tapaa, jolla yritys voi hallita operatiivisten resurssiensa käyttöä. Eräs tasejohdannannainen mittari on kokonaispääoman tuotto-% (Return on assets, ROA), kuten myös rahavarojen kiertonopeus (Cash conversion cycle). Tunnuslukuja kannattaa vertailla saman toimialan yritysten kesken, tai edellisten vuosien kesken jotta voimme arvioida yrityksen vuosittaista omaisuuserien tuottoa. 

Kokonaispääoman tuotto-% vaatii tasesumman (eli vastaavaa summa) lisäksi tuloslaskelmasta nettotuloksen. Se kertoo, miten tehokkaasti yritys käyttää tasettaan eli investoituja varoja tuoton aikaansaamiseksi. Toinen läheinen mittari on oman pääoman tuotto (return on equity, ROE), mutta se mittaa vain tuottoa omalle pääomalle, eikä huomioi velkaa. Tunnuslukuja onkin hyvä käyttää useita erilaisia yhdessä, jotta riittävästi näkökulmia huomioidaan analyysissä.

Pääoman käytön tehokkuuden paraneminen tarkoittaa, että yritys voi joko ansaita suuremman tuoton käyttämällä samaa määrää omaisuutta, tai on riittävän tehokas luomaan saman tuoton käyttämällä vähemmän varoja.

Pääomarakenne

Pääomarakenne kertoo, miten yritys rahoittaa toimintansa. Rahoitusmuotoja ovat oma pääoma ja velka, tai joskus rahoitusinstrumentit joissa on molempia ominaisuuksia kuten vaihtovelkakirjat. Riippuu vaihtovelkakirjan ehdoista, luetaanko se mieluummin omaan pääomaan vaiko vieraaseen pääomaan. Monesti ne oikaistaan omaan pääomaan.

Velka on pitkäaikaista, tai lyhytaikaista eli alle vuoden mittaista. Velka jakaantuu edelleen korollisiin ja korottomiin velkoihin. Suomessa kenties tärkein pääomarakenteesta saatava vakavaraisuuden, tai velkaantuneisuuden mittari on omavaraisuusaste-% (equity ratio).

Omavaraisuusastetta kannattaa vertailla saman toimialan sisällä, mutta joitakin ohjearvoja voi antaa:

Heikko	alle 10 %
Välttävä	10 - 25 %
Tyydyttävä	25 - 35 %
Hyvä	35 - 50 %
Erinomainen	> 50 %

Omavaraisuusaste kertoo, miten suuri osa yrityksen omaisuudesta eli "vastaavista" on rahoitettu omalla pääomalla. Se on pitkän ajan maksukykymittari. Yhtiö, jonka omavaraisuusaste on alle 50 % on aina jonkin verran "leveroitu" eli velkavivutettu, tarkoittaen että yritys on rahoitettu enemmän velalla kuin omalla pääomalla. Jos omavaraisuus on yli 50 %, pidetään yhtiön rahoitusta konservatiivisena. 

Esimerkin taseesta 12/2017 omavaraisuusasteeksi saadaan 105 230 / 243 844 *100 = 43 %.

Ulkomailla omavaraisuusasteen käyttö on harvinaisempaa. Sen sijaan yleisempiä ovat velat / oma pääoma, eli D/E-suhdeluku (debt-to-quity ratio). Se kertoo myös yrityksen velkaantuneisuudesta, ja on tulkinnaltaan hyvin pitkälle sama kuin omavaraisuusaste, eli siitä voi päätellä yrityksen velkaantuneisuuden astetta. 

Nimensä mukaan, D/E-tunnusluku saadaan jakamalla kaikki velat omalla pääomalla. Mittari vertailee velan määrää suhteessa omaan pääomaan. Tulkinta on parasta tehdä oman toimialan sisällä, mutta pääsääntöisesti mitä korkeampi D/E, sitä velkaisempi ja sitä riskisempi yritys on. Toisaalta jos mittari on alhainen kilpailijoihin nähden, voi se kertoa siitä että yritys ei hyödynnä velkarahoitusta laajentaakseen liiketoimintaansa. Poikkeavan tunnusluvun tulkitsemisessa on parasta käyttää muitakin mittareita.

Muita hyödyllisiä tasepohjaisia mittareita ovat Velka-% ja Nettovelkaantumisaste-% (Gearing). Nämäkin kertovat yrityksen velkaantuneisuudesta omavaraisuusasteen ja D/E-mittarin tavoin, hieman eri näkökulmasta. Esimerkiksi Gearing mittaa korollisen nettovelan ja oman pääoman suhdetta, joka tarkoittaa miten paljon yritys käyttää korollisia lainoja suhteessa omaan pääomaan rahoittaakseen toimintaansa.

Yrityksen tilinpäätöksen tase

Yritykset julkaisevat tilinpäätöksensä tiettyjen tilinpäätösstandardien mukaan, tärkeimpänä IFRS ja kansallinen GAAP, mutta myös omien muotopreferenssien mukaan, eli mitkä erät ovat relevantteja ilmoittaa varsinaisessa taseessa ja mitkä liitetiedoissa.

Alla on esimerkkinä Telian 12/2017 (ja 12/2016) tase, joka on laskettu uudelleen omalla tilinpäätöspohjalla aiemmassa esimerkissä.

Esimerkistä nähdään, että pohja on melko erilainen kuin itse tästä laskemamme pohja sijoitustarkoituksiin. Mutta tasesummat täsmäävät, kuten pitääkin. Mitä olemme tehneet, niin olemme sijoittaneet tase-erät mahdollisine oikaisuineen itselle käyttökelpoisempaan muotoon. 

Harjaantunut analyytikko osaa poimia oikeat erät nopeasti ja laskea tarvittavat tunnusluvut niiden pohjalta ilman omaa malliakin. Mutta siitäkin huolimatta prosessia nopeuttaa itse tehty analyysipohja, jossa näkyville asetetaan vain tarvittavat erät. Muut summataan pääriveihin vakionimillä, kuten pitkäaikainen velka, pitkäaikainen korollinen velka, lyhytaikainen velka, ostovelat jne.

Kun oma analyysimalli on valmis, sujuu seuraavien tilinpäätösten syöttäminen omaan pohjaan nopeammin kuin miltä ensin voisi näyttää. Aikaa säästyy, kun erilaisia tilinpäätösesityksiä liitetietoineen ei tarvitse laskea jokaista erikseen niiden mallien mukaan, vaan ne syötetään omaan pohjaan, jossa meillä on valmiina myös tunnuslukukaavat.

Esimerkkimallipohjan näet vaikkapa investointilaskurista, jota voi laajentaa oman maun mukaan, mitkä tunnusluvut koetaan omille sijoitusmielenkiintojen kohteille sopivaksi. Pohjia voi olla useita jokainen omalle toimialalle. Muutamien tilinpäätösten syöttöjen ja harjaantumisen jälkeen työ käy nopeasti.

Lue myös:

Yritysanalyysi: Tuloslaskelma

Mikä vaikuttaa osakkeen hintaan? 10 tärkeintä tekijää

Sijoituksen tuoton laskeminen

Miten osakkeen hinta muodostuu?

Sijoittajan hyödylliset excel-kaavat

Optimaalinen sijoitussalkku