Yritysanalyysi: Tuloslaskelma

Tuloslaskelma näyttää määrämuotoisesti yrityksen tulot ja kulut tietyltä kaudelta. Pörssiyrityksillä tuloslaskelma, tase ja kassavirtalaskelma julkaistaan tavallisesti vuosineljänneksittäin. Laaja koko vuoden tilinpäätös pörssivuoden lopussa.

Tuloslaskelmassa on lukuisia tulo- ja kulueriä, mutta osakeanalyysissä kaikki ei ole tarpeellisia esimerkiksi vain tiettyjen tunnuslukujen laskemiseksi. Tarve riippuu siitä, millaista yritystä analysoidaan. Katsotaan artikkelissa keskeisimpiä tuloslaskelman keskeisiä eriä ja mitä ne tarkoittavat, sekä miten tietoja voi oikaista omiin käyttötarpeisiin.

Mitä tuloslaskelma kertoo?

Osakkeiden analysoinnissa tuloslaskelman tietyt erät ova ylivoimaisesti käytetyimpiä. Alla on esimerkkikuva itse tehdystä tuloslaskelmasta Nokialle, joka on eri näköinen kuin yrityksen itse julkaisema.

Miksi itse tehty? 

–Koska haluamme keskittyä vain tiettyihin tärkeimpiin eriin, eikä kaikkia olennaisia tietoja ole välttämättä yrityksen tuloslaskelmapohjassa, vaan osan joutuu itse poimimaan liitetiedoista. Katso esimerkki artikkelin 2. kappaleesta Nokian 12/23 omasta suppeasta tuloslaskelmasta.

Oma pohja mahdollistaa samalla myös oikaisut, kun kokemusta analyysistä kertyy hieman enemmän. Pakollista se ei toki ole, mutta saamme todellisemman kuvan yrityksen toiminnasta sekä plussana siistin taulukon halutuilla tiedoilla joka helpottaa analyysiä. Kun pohja on tehty, voimme syöttää nopeasti siihen luvut mistä tahansa yhtiöstä. Lisäksi ennusteen tekeminen helpottuu.

Pelkistetyn esimerkkipohjan näet esimerkiksi investointilaskurista, jota voi suoraan muokata lisäämällä sinne haluttuja rivejä.

Käydään läpi seuraavaksi tuloslaskelman keskeisimmät erät, tai yleisimmin käytetyt. 

Liikevaihto

Tuloslaskelman ensimmäinen rivi on aina liikevaihto, josta lähdetään "alaspäin". Liikevaihto ei sellaisenaan kerro paljoa, vain yrityksen toiminnan kokoluokan. Liikevaihtoa voi myös vertailla kilpailijoihin esimerkiksi markkina-asemaa tarkasteltaessa.

Pelkkää liikevaihtoa on tavallisempaa verrata liikevaihtoa edelliseen vastaavaan jaksoon tai vertailukauteen, kuten esimerkiksi edelliseen koko vuoteen tai vuoden takaiseen samaan kvartaaliin. Negatiivinen muutos kertoo liiketoiminnan supistumisesta, positiivinen taas kasvusta.

Esimerkiksi 12/2019 liikevaihto oli 23 315 miljoonaa euroa, kun 12/2020 se oli 21 852 M€. 

Muutos (21 852 -23 315) / 23 315 *100 = -6,3 %

Tämän tunnusluvun tulkinta voi riippua toimialasta, verrataanko sitä edelliseen kvartaaliin vaiko vuoden takaiseen vastaavaan kvartaaliin, sillä joillakin toimialoilla kausivaihtelu on voimakasta, joten peräkkäiset kvartaalit eivät ole välttämättä vertailukelpoisia. Kuten vaikkapa risteilyvarustamoilla Q2 (huhti-kesä) ja Q3 (heinä-syys) ovat tärkeimmät ja tyypillisesti niitä verrataan edellisen vuoden vastaavaan kvartaaliin. Vuosivälivertailu ei vaadi tätä tulkintaa, mutta pörssiyhtiöillä vuosi on pitkä aika, joten useimmiten sijoittajia kiinnostavat enemmän kvartaalitulokset.

Bruttokate (tai myyntikate)

Bruttokate saadaan vähentämällä myytyjen tuotteiden kustannukset (COGS, cost of goods sold) liikevaihdosta. Bruttokate mittaa yrityksen voittoa jokaista liikevaihtoeuroa kohtaan, kun huomioidaan välittömät hankinnan ja valmistuksen kustannukset.

COGS sisältää tyypillisesti vaihtuvat kustannukset jotka ovat muuttuvia kuten tarvikkeet ja työvoima. Se ei taas sisällä yleensä kiinteitä kustannuksia kuten palkat, vuokrat ja vastaavat.

Bruttokatetta ei yleensä käytetä osakesijoittamista koskevassa tunnuslukuanalyysissä. Sitä käytetään useimmiten kaupan alan yrityksissä mittaamaan tehokkuutta, kun yritys käyttää työvoimaa ja tarvikkeita myynnin aikaansaamiseksi, sekä myös kulujen kontrolloinnissa. Kuitenkin, jos yritys on tappiollinen jo käyttökatetasolla, niin toisinaan bruttokate voi kertoa jotain yrityksen pärjäämisedellytyksistä.

Käyttökate (EBITDA)

Earnings before Interest, Taxes, Depreciation and Amortization; suomeksi tätä kutsutaan käyttökatteeksi tai myös englanninkielisenä lyhenteenä EBITDA. Sitä voi sanoa operatiiviseksi tulokseksi, josta ei ole vähennetty poistoja ja arvonalentumisia.

Käyttökate kertoo paljonko liiketoiminnasta jää ennen kuin siitä vähennetään korkomenot, verot sekä poistot ja arvonalentumiset. Se on yksi tärkeimmistä yrityksen kannattavuutta mittaavista tunnusluvuista. Käyttökatteen saamiseksi siitä vähennetään muut jäljellä olevat operatiiviset kulut, jotka eivät sisälly COGS:iin.

Pelkkä käyttökate ei sellaisenaan kerro paljoa, mutta se on tärkeä osa monia muita tunnuslukuja. Mittari voi olla hyödyllisempi kannattavuuden mittari kuin liiketulos yrityksillä, joilla on suuri kiinteä omaisuus (jossa poistot merkittävä osa). 

Negatiivinen käyttökate on aina heikko, vaikka joillakin aloittavilla kasvuyrityksillä se voi olla negatiivinen.

Käyttökate-% ja käyttökatteen muutos-%

Käyttökate-% saadaan jakamalla käyttökate liikevaihdolla. Se on yksi yleisimmistä ja tärkeimmistä kannattavuuden mittareista. Käyttökateprosenttia tulisi vertailla muiden saman toimialan yritysten kesken, eikä sille ole yhtä ohjearvoa.

Pääomaintensiivisessä teollisuudessa käyttökate-% on tavallisesti korkeampi (10-30 %), kaupan alalla taas matalampi (5-10%). Negatiivinen käyttökate on aina heikko.

Käyttökatteen muutos lasketaan samalla tavalla kuin liikevaihdon muutos. Negatiivinen muutos herättää yleensä sijoittajassa halun selvittää, mistä se johtuu; esimerkiksi operatiivisten kustannusten kasvusta, vaiko tavallista suuremmista poistoista, vai onko kenties liikevaihto laskenut ilman että kustannukset laskevat.

Liiketulos (EBIT)

Liiketulosta sanotaan yrityksen varsinaiseksi operatiiviseksi tulokseksi. Se kertoo toiminnan tuloksen ennen korkomenoja ja veroja, eli käyttökatteeseen nähden siitä on jo vähennetty poistot ja arvonalentumiset. Negatiivinen liiketulos on heikko, mikä kertoo että yrityksen ydinliiketoiminta ei tuottanut voittoa.

Liiketulos, kuten käyttökate on hyödyllinen kun sitä vertaillaan eri yritysten kesken saman toimialan sisällä.

Liiketulos-% ja liiketuloksen muutos-%

Samoin kuin käyttökate-%, liiketulos-% on suhteellisen kannattavuuden mittari. Se saadaan jakamalla liiketulos liikevaihdolla. Tulkinta menee pitkälle samoin kuin käyttökatteella. Merkittävät negatiiviset muutokset on hyvä selvittää, mistä ne johtuvat. Tietenkin merkittävästä tulosparannuksestakin olisi hyvä olla selvillä, että yrityksen toiminta ja näkymät tulevat tutuksi.

Nettotulos

Nettulos kertoo yrityksen kannattavuudesta, kun siitä on vähennetty kustannukset, poistot ja arvonalentumiset, korot, muut kulut ja verot. Se on luku, joka jää koko liiketoiminnasta ns. ”viivan alle” ja on tuloslaskelman viimeinen luku, käytännössä jakokelpoista voittoa omistajille. 

Nettotuloksesta voidaan vielä vähentää (tai lisätä) oikaisuna kertaluonteisia merkittäviä, poikkeavia eriä kuten esimerkiksi jos yritys lopettaa toimintansa tietyllä segmentillä ja myy laitteistot.

Liiketulokseen nähden nettotuloksesta on vähennetty (tai lisätty jos positiivinen):

• Korot, mikä oikeastaan laajemmin tarkoittaa kaikkia rahoituseriä, tuottoja ja -kuluja, ml. valuuttakurssivoitot. Lainojen korkokulut ovat kuitenkin yleensä tärkeimmät, sillä operatiivisesta toiminnasta olisi jäätävä tulosta kattamaan lainojen korkokulut. Siksi yo. kuvan esimerkissä tämä kohta on laajennettu siten, että korkokulut erotellaan omaksi rivikseen. Muut erät voisi netottaa yhdelle riville "kaatoeräksi", mutta tämä on makuasia kuinka paljon informaatiota halutaan näkyville. 
• Muut tuotot ja kulut, jotka voidaan oikaista ja vähentää (ta lisätä) muita satunnaisia eriä, jos tarvetta. Tällaisia ovat ydinliiketoiminnan ulkopuoliset kulut ja tuotot, joita ei voida pitää kertaluonteisina. Yleensä nämä erät sisältyvät tuloslaskelman muihin kohtiin, josta ne voi oikaista tänne, jos halutaan analysoida tiukasti vain yrityksen ydinliiketoimintaa
• Lisäksi vähennetään verot. Verot voivat olla "positiiviset", jos yritys aktivoi tappioita verosaamiseksi.

Nettotulosta yritysanalyysissä käyttävien olisi hyvä käydä läpi erät millä nettotulos on saatu, sillä lukua on melko helppo manipuloida piilottamalla tulokseen kustannuksia, tai paisuttamalla liikevaihtoa. Oikaistu nettotulos voi joskus olla hyvinkin erilainen kuin tilinpäätöksessä on ilmoitettu. Siksi tarkempi omatoiminen analyysi ja tarvittaessa oikaisut antavat tarkemman kuvan yrityksen toiminnasta.

Nettotulos on tärkeä osa muita tunnusluja, kuten myös käyttökate ja liiketulos.

Nettotulos-% ja nettotuloksen muutos-%

Nettotulos-% saadaan jakamalla nettotulos liikevaihdolla. Sen tulkinta voi vaihdella toimialoittain, mutta yleisesti sille voidaan ilmoittaa karkeat ohjearvot:

• Heikko = negatiivinen
• Välttävä = noin nolla
• Tyydyttävä = 0-5 %
• Hyvä = Yli 5 %

Nettotuloksen muutos-%, samoin kuin liiketuloksen ja käyttökatteen muutos-% voi aiheuttaa halun selvittää, mistä se johtuu.

Tuloslaskelman malli ja oikaisut

Tuloslaskelmalle ei ole varsinaista muotoa, mutta käytännössä se koostuu tuloslaskelmapohjasta tai sivusta, jota täydentää sivukaupalla liitetietoja.

Alla esimerkki Nokian 12/23 tilinpäätöksen konsernin tuloslaskelmasta:

Tuloslaskelman esitystapa on melko erilainen mitä alussa itse esitimme (lisäksi alussa viimeinen varsinainen vuositoteuma on 12/20 mutta se ei ole olennaista esimerkissä). Tässä vaiheessa on tärkeä huomata, että Nokia ilmoittaa kaksi eri tilinpäätöstä, konsernin sekä emoyhtiön.

Haluamme yleensä analysoida liiketoimintaa konsernitasolla, jos kyseessä on konserni (konserni sisältää emoyhtiön ja tytäryhtiöitä). Emoyhtiö ei yleensä sisällä varsinaista ydinliiketoimintaa.

Kuten Nokian tuloslaskelmasta nähdään, se on suppeahko, eikä paljasta sellaisenaan paljoa. On siis mentävä perkaamaan liitetietoja, mikä käytännössä on aina tarpeellista syvällisemmässä osakeanalyysissä.

Esimerkki oikaisusta

Kuvasta nähdään, että tuloslaskelmassa on viitteet liitetietoihin 2.1-2.6. Niissä on eritelty tarkemmin liiketoiminnan muut tuotot ja kulut, sekä rahoitustuotot ja kulut. Niistä voimme poimia tietoja omaan pohjaamme, sekä näemme tarkemmin tuloslaskelman erät.

Esimerkiksi voimme huomata heti hankinnan ja valmistuksen kulut (COGS). Sen jälkeen on bruttokate ja edelleen kiinteät operatiiviset kustannukset, plus liiketoiminnan muut tuotot ja kulut (nämä oikaisimme liiketuloksen alle 1. kappaleessa).

Mutta missä on käyttökate? On varsin tyypillistä, että yritykset eivät niitä ilmoita valmiina, vain liiketuloksen. Kun katsomme viitattua liitetietoa 2.3, havaitsemme että hankinnan ja valmistuksen kulut sisältävät myös muita eriä, kuin välittömät hankinnan ja valmistuksen kulut (COGS). Erä sisältää poistot ja arvonalentumiset, jotka haluamme siirtää omalle rivilleen.

Vähennetään poistot 1087 + 25 = 1112 summarivistä 20 736, eli saamme 19 624, jotka voimme jättää hankinnan ja valmistuksen kuluiksi. Käyttökate saadaan lisäämällä liiketulokseen poistot ja arvonalentumiset, eli käyttökate 1688+1112 = 2799 (nopeampaa, kuin laskemalla bruttokate uudestaan ja vähentämällä siitä kiinteät operatiiviset erät sen alla). Jos meillä on oma tuloslaskelmapohja, laitamme poistot ja arvonalentumiset sekä samalla käyttökatteen näkyviin omiksi kohdikseen.

Huomaa, että myös muita oikaisuja voisi tehdä. Esimerkiksi ennen liiketulosta olevat "liiketoiminnan muut tuotot - ja kulut" erät voisimme siirtää alemmas liiketuloksen jälkeen, jos katsomme, etteivät nämä tule ydinliiketoiminnasta. Tässä erät ovat pieniä, joten niiden oikaisu ei merkittävästi muuttaisi asiaa. Haluaisimme todennäköisesti myös ottaa lainojen korkokulut liitetieto 2.4:stä omaksi rivikseen. Ne ovat pienemmät 201M€ vs. tuloslaskelman "kaatoerä" 575 M€.

Nokian tuloslaskelmassa ei myöskään ilmoiteta nettotulosta, vaan tilikauden tulos, sillä siitä on vähennetty satunnainen kertaluonteinen erä lopetetusta liiketoiminnasta. Lisäksi on eritelty omistajien ja vähemmistöomistajien voitonjako tilikauden tuloksesta.

Teimmepä millaisia oikaisuja tahansa, niin omasta pohjasta pitäisi päästä samaan tulokseen kuin yrityksen oma laskelma viimeisen tulosrivin osalta. Kysymys on siitä, mille erille oikaisut voidaan kohdentaa. Käyttökate, liiketulos ja nettotulos voivat siis poiketa tehtyjen oikaisujen johdosta, mutta jollekin riville kaikki on kohdennettava. Yleensä viimeinen ilmoitettu rivi on nettotulos, joka on samalla tilikauden tulos.

Eri maiden tilinpäätösstandardien johdosta tuloslaskelman muodot voivat poiketa merkittävästikin ja mitä eriä voi ilmoittaa missäkin kohdassa, tai mitä kustannuksia niihin voidaan laskea mukaan. Yleensä IFRS-standardin mukaiset tilinpäätökset löytyvät länsimaisilta tai suurilta kansainvälisiltä yrityksiltä, tai sitten paikallinen GAAP-muoto. Tällä ei ole juurikaan väliä.

Pienemmistä yrityksistä tiedot ovat yleensä paljon suppeampia kuin isommissa yrityksissä, liitetietojen osalta. Mutta yleensä tärkeimmät tarvittavat erät löytyvät.

Oman syöttöpohjan rakennus kannattaa valmiine kaavoineen bruttokatteen, käyttökatteen, liiketuloksen ja nettotuloksen osalta, jolloin seuraava syöttökerta on nopeampaa. Kun analyysiin harjaantuu, on syöttäminen ja analysointi nopeampaa. Pohjaan voi rakentaa myös valmiita tunnuslukukaavoja, mitä itse halutaan käyttää. Pohjat voivat olla erilaisia eri toimialojen yritysten osalta, jos joitakin eriä halutaan painottaa enemmän.

Lue myös:

Mikä vaikuttaa osakkeen hintaan? 10 tärkeintä tekijää

Sijoituksen tuoton laskeminen

Miten osakkeen hinta muodostuu?

Sijoittajan hyödylliset excel-kaavat

Optimaalinen sijoitussalkku