Valtion velka ja korkomenot

Vaikka korot ovat tulleet viime aikoina alaspäin, Suomi velkaantuu edelleen reilusti yli 10 miljardin euron vuosivauhtia. Se tietenkin lisää myös korkomenoja, josta uhkaa tulla lumipalloefekti jatkuessaan tarpeeksi pitkään. Miten syvällä Suomi sitten kulkee?

Julkisen talouden velanottoa ei ole pidetty suurenakaan ongelmana, kun korot olivat nollassa tai jopa negatiivisia lähes 15 vuotta finanssikriisin jälkimainingeista lähtien. Tilanne muuttui, kun korot lähtivät nousemaan voimakkaasti vuoden 2022 aikana. Oltiinkin pitkästä aikaa uuden tilanteen edessä, tai lähes uuden.

Alla on vuodesta 1940 lähtevä valtion velkaantuminen euromääräiseksi muunnettuna. Velkaa oli näennäisesti vähän esimerkiksi 40-luvulta aina 70-luvulle, kun verrataan nykyiseen, mutta suhteellisilla mittareilla sitä on ollut nykyistä enemmän, josta jäljempänä lisää. 

Velkaantuminen on lähtenyt erityisen voimakkaaseen kasvuun 90-luvun alussa, eli laman alkuaikoihin, kuten kuvasta voidaan havaita. Velkaantuminen taittui vuodesta 1996 aina vuoteen 2008, eli finanssikriisiin asti, jolloin se jälleen kiihtyi ja on jatkanut siitä lähtien ylöspäin, suorastaan raketoiden "koronapandemiasta" lähtien.

Valtiokonttorin mukaan vuoden 2023 lopussa velkaa oli 156 miljardia ja heinäkuussa 2024 sitä on jo yli 166 miljardia, joten reilussa puolessa vuodessa lisää on tullut 10 mrd. euroa. Valtiovarainministeriön (VM) mukaan velkaantuminen jatkunee muutaman vuoden samaa tahtia. Vuoden 2024 alijäämä olisi arviolta 12,9 mrd. ja vuonna 2025 vielä yli 10 mrd. Velkamäärä ylittäisi 200 mrd. 2026-2027 aikoihin, ollen arvion mukaan noin 220 mrd. vuonna 2028.

Vaikka velkamäärä voi kuulostaa hurjalta, niin pelkkää bruttolukua enemmän sitä verrataan esimerkiksi bruttokansantuotteeseen (BKT). Tässä suhdeluvussa 60 % on tarkkaan seurattu raja, sillä EU:n finanssisäännösten mukaan se ei saisi ylittyä muuta kuin poikkeustilanteissa. Vuoden 2023 lopussa luku oli 56 %. VM on kuitenkin arvioinut sen nousevan jopa 63 % vuonna 2028. Myös alijäämää voidaan verrata BKT:hen. Esimerkiksi 2024 se olisi VM:n ennusteen mukaan 3,7 %, laskien siitä 2,6 % vuonna 2026.

Palatkaamme historiaan tässä kohtaa BKT:n ja velan suhteessa. Ennätys tämä suhde ei kuitenkaan ole, jos ainakin jos haetaan laskennallista vertailukohtaa historiasta. Sota velkaannutti Suomea ja velka oli enimmillään 71 % BKT:stä vuonna 1944. Toisaalta pienimmillään se oli 1975, vain 3,3 %. Kun velkaa suhteutetaan asukaslukuun, näyttää käyrä samalle kuin kuvassa 1. Velkaa oli 2023 vuoden lopussa 27 803 € henkeä kohden, kun 1944 vain 30 €. Toki ajat ovat erilaisia, eikä sovi unohtaa Suomen maksamia massiivisia sotakorvauksiakaan, jotka eivät suoraan ainakaan velkaluvuissa näy.

Mutta mitä tapahtuu nykytilanteessa, kun korot nousevat entisestään? VM:n mukaan vuodelle 2024 on käytetty 3,6 % keskikorkoarviota lyhyille velkakirjoille (3 kk) ja 3,4 % korkoarviota pitkille 10 vuoden korkojaksoille.

Lähde: Valtiokonttori, valtionvelka.fi

Tähän nähden valtion korkomenot olisivat ennusteen mukaan vuodelle 2024 noin 3,2 mrd, nousten VM:n arvion mukaa velankasvun myötä 4,7 mrd. tasolle vuonna 2028. Väistämättä tulee mieleen, että arvio on erittäin matala suhteessa velankasvuun. Eittämättä ennusteessa oletetaan korkotasoon merkittävää laskua, jotta ennakoidulla massiivisella velanotolla voidaan päästä vain maltilliseen korkomenojen kasvuun.

Mutta mitä tapahtuisi, jos keskimääräiset korkomenot nousisivat vaikkapa 5 % tasolle? Alla on valtion velan kasvu, kumulatiiviset korkomenot, sekä näiden ennuste.

Valtion velkamäärä jatkaisi siis samalla kasvuvauhdilla kuin vuodesta 2019 alkaen useita vuosia. Kumulatiiviset korkomenot vuodesta 1990 alkaen on 86 mrd. euroa. Punaisella harvavälisellä katkoviivalla tehty ennuste perustuu VM:n omiin arvioihin. Tiheällä tummanpunaisella katkoviivalla tehty ennuste kuvaa 5 % keskimääräistä valtionvelan korkotasoa.

Ennustevuosilla 2025-2028 se tarkoittaisi n. 7 mrd. euroa kumulatiivisesti lisää korkomenoja nykyiseen VM:n ennusteeseen nähden. Entä miltä korkomenot näyttäisivät suhteessa velkaan historiallisesti?

Kuvasta nähdään, että VM:n ennuste vaaleansinisellä katkoviivalla on melko maltillinen, jopa optimistinen. 5 % korkokuluennusteella suhde olisi enimmillään 3 % valtion velkamäärään nähden, mikä on sekin erittäin alhainen jos verrataan historiaan. Paljonko esim. vuoden 2028 korkokulut olisivat, jos ne kasvaisivatkin 5 % tasolle suhteessa kokonaisvelkaan? Ne olisivat noin 11 mrd! Eli aivan kestämättömät.

Valtion korkokulut riippuvat korkotason lisäksi Suomen valtion julkisesta luottoluokituksesta, joka on tällä hetkellä AA+, toiseksi paras mahdollinen. Luottoluokittajat tarkastavat valtioiden luottoluokitusta säännöllisesti, missä yksi mittari on velkaantuneisuus. Korkealta tasolta parinkaan luokan pudotus ei vielä lisää merkittävästi korkokuluja. Riskittömän koron, esim. euroalueella ESTR-koron ja jonkin velkakirjan välistä eroa sanotaan spreadiksi. Mitä suurempi spread, sitä suuremmaksi velanottajan luottoriski katsotaan.

Näin ollen Suomen ottaman velan riski katsotaan markkinoilla toistaiseksi pieneksi, AA+ luokituksella. Toisaalta jo yli 3 miljardin vuosittaiset korkokulut nykytasolla ovat erittäin merkittäviä, varsinkin kun ne ovat lähes neljännes alijäämästä.

Kun korkokulut ja alijäämä kasvavat tarpeeksi, tarkoittaa se myös veronkiristyksiä. Miltä tämä näyttää historian ja nykytilanteen valossa?

Verokertymä on kasvanut melko samalla kulmakertoimella (alk. 1975). Verokertymän määrä suhteessa BKT:hen ei sekään ole ainakaan 90-lukuun verrattuna vielä ylittynyt. Tässä tietenkin nyt voisi huomioida Suomen heikon talouskasvun ja BKT:n ongelmat mittarina, mutta ei mennä tähän; sen verran voi todeta ettei historia ole tässä välttämättä aivan vertailukelpoinen esimerkiksi julkisen sektorin kasvun vuoksi. 

Mikä näissä 3 kuviossa on ehkä huomionarvoisinta, on oikeanpuolimmaisin jossa valtion velan määrä  suhteessa verokertymään on alkaa olla jo lähellä 90-luvun pahinta tilannetta. Vaikka verotus on nyt melkeinpä ennätyskireää kansainvälisessä vertailussa. Tämä mittari on reaalisempi kuin BKT-johdannaiset mittarit, vaikkakaan ei suoraan vertailukelpoisia. 

Kun tiedämme, että valtion velan kasvu jatkuu edelleen erittäin korkeana lähivuosina, verotus on kireää eikä talouskasvukaan ole ollut kummoista vuosikausiin, eikä ole juuri merkkejä paremmasta, niin herää väistämättä kysymys, mihin tämä johtaa? Merkittävään verotuksen kasvuun? Kansantaloudellisesti on tiedettyä, että liian kireä verotus johtaa heikenneeseen talouskasvuun, eli verotuksen rajahyöty laskee. 

Kaikki tämä, kun korkotason ei odoteta merkittävästi nousevan nykytasosta. Entä jos korot nousevatkin, jos vaikka inflaatio lähtee syystä tai toisesta taas kasvuun? Talous taantuu entisestään, deflaatioon? Silloin on vaikea nähdä muuta seurausta, kun syöksykierre. Jo nykyinen tilanne on hankala ja pahenee vuosia.