Velkavipu tai "vivuttaminen" tarkoittaa lainarahan käyttöä suuremman tuoton saamiseksi tai oston rahoittamiseksi. Velkavivun käyttö vaatii tavallisesti omarahoitusosuuden, johon velalla hankitun omaisuuden arvonmuutokset vastautuvat. Sijoituksen vakuustili on tästä esimerkki.
-
Esimerkiksi sijoittaja arvioi saavansa 10 % tuoton vähällä riskillä. Sijoittajan 10 000 € omaa rahaa tuottaisi 1000 €, mutta velkaa käyttämällä saisi vähäriskisesti enemmän. Sijoittaja lainaa 5000 € perustuen ostamiensa arvopaperien lainoitusarvoon. Siten sijoittajan velkavipu on 50 % (vakuusarvo 50 % x alkuperäinen pääoma = 5000 € laina (jos koko lainoitusarvo hyödynnetään). Sijoittajan tuotto olisi 1000 € sijasta nyt 1500 € velkavipua käyttämällä.
-
Asuntosijoittaja rahoittaa ensimmäisen sijoitusasunnon 50 % velalla ("velkavivulla"). Toinen asunto hankitaan hieman myöhemmin, kun ensimmäisen asunnon velka on laskenut 30 % asunnon arvosta. Kahden asunnon sijoituksen velkavipu on esimerkiksi (50 % + 30 %) / 2 = 40 %. Käytännössä velkavipu on laskettava huomioiden vakuudet.
Vakuuksien vakuusarvon, mahdollisen omarahoituksen ja markkina-arvon perusteella voidaan antaa lainoitusarvo, eli käytännössä velkavivun määrä suhteessa ostohintaan. Käytännössä rahoittaja laskee itse, paljonko velkaa voi saada vakuuksia vastaan.
- Jos dellisessä sijoittajaesimerkissä kävisikin niin, että toteutunut tuotto onkin -10 %, joutuu sijoittaja maksamaan lainatun 5000 € takaisin kokonaisuudessaan. Kuitenkin 10 % tappio lasketaan koko 15 000 € pääomalle, eli tappio olisi 1500 €. Tämä vähennetään omasta pääomasta, eli sijoittaja saisi takaisin 8500 €. Jos sijoittaja ei olisi käyttänyt velkavipua, olisi tappio vain 1000 €. Esimerkissä 500 € on sijoituksen vipuvaikutus, kun taas lainattu 5000 € on itse vipu.
Velkavipu siis suurentaa voittoja, mutta myös tappioita. Liian velkavivun käyttö voi olla erittäin riskikästä ja johtaa nopeasti koko oman pääoman menetykseen.