Vakuus takaa lainan takaisinmaksun luotettavuutta, tai oikeastaan lainanottajan takaisinmaksukykyä lainanantajan kannalta katsottuna. Jos esimerkiksi asuntolainan omarahoitusosuus ei ole tarpeeksi suuri, vaatii pankki tavallisesti lisää vakuuksia (ks. luototusaste) saatavansa turvaamiseksi. Vakuus voi olla joko reaaliomaisuutta (asunto, metsää ym.), tai takaus kuten henkilötakaus.
Vakuus voi olla siis suoraa reaaliomaisuutta, tai toissijaista jolloin esim. joku muu kuin lainan kohteena oleva omaisuus takaa pankkilainan. Vakuusarvon on kuitenkin oltava riittävä, jonka lainoittava pankki arvioi itse käytettävän vakuuden perusteella. Tyypillisesti vakuusarvo on vähemmän kuin vakuuden käypä arvo (esim. 70 % arvosta). Vakuus pantataan (eli kiinnitetään jos kyseessä reaaliomaisuus kuten kiinteistö) lainan vakuudeksi, jonka todistaa laadittava panttikirja.
Sijoitusmarkkinoilla vakuus ("margin") tarkoittaa vaatimusta tallettaa tietty rahamäärä välittäjälle, jonka tarkoitus on kattaa välittäjän luottoriskiä. Välittäjän luottoriski syntyy siitä, jos sijoittaja ostaa välittäjältä sijoitustuotteita luotolla. Tällaisia tilanteita ovat osakkeiden lyhyeksi myynti, velkavivun käyttö tai johdannaissopimukset. Talletetun rahamäärän ei tarvitse olla nimenomaisesti rahaa, vaan se voi olla myös omistettuja osakkeita joilla on tietty vakuusarvo.