Kiinnitys

Kiinnitys on lainhuuto- tai kiinnitysrekisteriin merkitty rakennuksen, kiinteistön, metsän, tai muun vastaavan omaisuuden käyttö velan vakuutena. Kiinnityksestä annetaan hakijalle panttikirja joka todistaa kiinnityksen. Ennen kiinteistön, kuten omakotitalon kiinnittämistä, on haettava lainhuuto omistusoikeuden varmistamiseksi.

Kiinnitys voidaan tehdä koko kiinteistölle, sen osalle tai erottamattomalle määräalalle. Kiinnityksiä voidaan tehdä myös esimerkiksi vuokra-oikeudelle (laitoskiinnitys) tai yritysomaisuudelle (yrityskiinnitys). Yrityskiinnitys haetaan patentti- ja rekisterihallituksesta.

Kiinnityksen tarkoitus

Lainhuudatettua ja kiinnitettyä kiinteistöä voidaan käyttää panttina velalle, eli esimerkiksi asuntoa voidaan käyttää asuntolainan vakuutena kun lainhuuto ja kiinnitys on tehty. Lainhuuto ja kiinnitys tehdään usein samanaikaisesti, jos kiinteistön hankinta rahoitetaan velalla ja sitä käytetään vakuutena.

Kiinnityksestä saatava panttikirja luovutetaan velkojalle panttaussitoumuksen yhteydessä. Panttaus merkitään vain siihen velkakirjaan, jonka vakuutena se toimii.

Kiinnitys kauppatilanteessa

Niin kauan kun kiinteistöllä tai omaisuudella on voimassaoleva kiinnitys, on se rasite kauppatilanteessa. Esimerkiksi kiinteistön rasitustodistus onkin tärkeä dokumentti kiinteistökaupassa. Pantattua omaisuutta ei voi siirtää kolmannelle osapuolelle, kuten uudelle ostajalle, ilman pantinhaltijan suostumusta.

Kiinnitysrasite on poistettava joko kuolettamalla kiinnitys, tai siirrettävä uudella sopimuksella. Esimerkiksi asuntokaupassa voidaan tehdä jälkipanttaus, joka antaa suojaa uudelle ostajalle ja alkuperäisen pantin haltijalle.

Kiinnityksen kustannukset

Kiinnitykset, lainhuudot ja panttikirjojen tekeminen ovat usein kustannuksiltaan korkeita. Esimerksiki pankit voivat tehdä näitä kiinteistökauppojen yhteydessä lainopillisina toimeksiantoina "alusta loppuun", mikä voi säästää aikaa, mutta on toisaalta kalliimpaa kuin itse haettuna ja toimitettuna.