Mihin sijoittaa inflaatiossa?

Sijoittaminen inflaatiossa [kuva]

Osakemarkkinat ovat yksi parhaista paikoista ansaita tuottoa pääomalle. Mutta miten sijoittaminen toimii, kun inflaatio kasvaa epätavallisen korkeaksi? Mitkä ovat kohteita joissa omaisuus säilyy parhaimmin?

Ilman riittävää tuottoa korkea inflaatio syö säästöjä nopeasti ja leikkaa sijoitustuottoja. Jotta sijoitus tuottaa, pitäisi sen tuottojen päihittää inflaatio. Esimerkiksi jos sijoitus tuottaa 5 % mutta inflaatio on 7 %, niin reaalituotto on -2 %. Pääomaa siis menetetään reaalisesti.

Entä käyttötilille tai villasukkaan säästäminen? Jos oletettaisiin 10 % inflaatio, niin esimerkiksi diskonttolaskurilla laskettuna 1000 euron pääoman arvo olisi viiden vuoden päästä vain noin 368 €. Rahanarvon lasku on siis melkoinen.

Esimerkiksi Warren Buffet on todennut korkeasta inflaatiosta 70-luvulla, että se on suurin taloudellinen uhka ja todellinen haaste sijoittajalle. Sijoitetun pääoman tuoton pitäisi pystyä ylittämään korkeakin inflaatio.

Inflaation ABC

Inflaatio tarkoittaa rahanarvon laskua tai hintojen nousua. Eli 1 rahayksiköllä saa tulevaisuudessa vähemmän samaa tuotetta kuin aiemmin. Kun myyjien rahamääräiset kustannukset kasvavat, siirretään ne loppuhintoihin ostajalle.

Keskuspankeilla on yleensä inflaatiotavoite, usein 2 % luokkaa. Maltillinen inflaatio ei ole pahasta, vaan tavoiteltua politiikkaa. Jos inflaatio kuitenkin pääsee irti tavoitteistaan, sitä voi olla vaikea hillitä ja se syö omaisuusarvoja liian nopeasti.

Ohjauskoron nosto on keskuspankin ensisijainen työkalu inflaation hillitsemiseen. Keskuspankki määrittää peruskoron, joka markkinoille antolainaavien pankkien on vähintään pidettävä. Niiden on kuitenkin saatava korkoa yli inflaation, jotta ne eivät ajaudu ongelmiin. Tilanne on periaatteessa sama kuin osakesijoittajalla, eli pääoman tuoton tulisi ylittää inflaatio.

Mikä käynnistää inflaation?

Useampi tekijä voi aiheuttaa inflaatiota. Merkittävin näistä on ehkä keskuspankkien rahaelvytys, ”quantitative easing, QE”, jota sanotaan myös rahan printtaamiseksi. Myös veronkorotus voi aiheuttaa inflaatiota, sillä korotukset siirretään hintoihin. Jokin tarjontaa laskeva tapahtuma, kuten sota voi aiheuttaa merkittvää inflaatiota.

Artikkelin kirjoitushetkellä inflaatio on nollan tuntumassa melkein kaikissa läntisissä teollisuusmaissa. Finanssikriisin jälkeen vuonna 2009 aloitettiin monissa maissa massiivinen velkaelvytys, jotta kulutusta saataisiin nostettua ja talous pyörisi.

Koronakriisin aikaan elvytystä on entisestään lisätty ennennäkemättömiin mittoihin, mutta inflaatio ei ole tästä huolimatta käynnistynyt. Jopa deflaation uhasta on puhuttu.

Rahaelvytyksen sanotaan menneen osakemarkkinoille halvan ja runsaan lainarahan muodossa, jotka ovat kallistuneetkin ympäri maailmaa, mutta erityisesti Yhdysvalloissa. Ekonomistit ovat alkaneet pohtia, että vaikutukset voivat tulla kuluttajahintoihin viiveellä, mutta ne voivat tulla rajusti.

Mitkä sijoitukset suojaavat inflaatiolta?

Joillakin omaisuustyypeillä tai käyttötavaroilla on luonnostaan aina arvoa, eikä inflaatio niihin pysty. Tällaisia ovat esimerkiksi ruoka tai kiinteistöt. Jos esimerkiksi inflaatio piikkaa 20 %, niin tämä siirtyy suoraan maitopurkin hintaan. 1 € purkki maksaakin nyt 1,2 €. Arvon säilyttämisessä parhaana pidetään usein fyysistä omaisuutta, eli reaaliomaisuutta.

Harva sijoituskohde on täysin immuuni inflaatiolle, mutta historiallisesti seuraavat ovat pärjänneet keskimääräistä paremmin tai erinomaisesti:

1. Kiinteistöt

Erityisesti asuntoja tarvitaan aina, joten niistä maksetaan markkinahintaa. Nollakorkojen aikaan asuntojen hinnat ovat nousseet merkittävästi, koska nollakorkoympäristö mahdollistaa suuremmat lainamäärät.

Asunnoille on oltava kuitenkin kysyntää. Jos inflaatio kasvaa suureksi, niin silloin myös korkojen on noustava. Tämä ohjaa kysyntää halvempiin asuntoihin, samalla kun markkinoille tulee enemmän tarjontaa sillä kiinteistöjä laitetaan myyntiin enemmän koronnousun vuoksi. Asuntojen hintoihin voi odottaa nopean inflaatiomuutoksen johdosta jonkin verran hetkellistä laskua, mutta ne huomioivat inflaation pidemmällä tähtäimellä varsin hyvin ja sopeutuvat korkean inflaation ympäristöön.

Asuntosijoittaminen voi toimia hyvin korkean inflaation aikaan, sillä historiallisesti vuokrat ovat voineet nousta jopa nopeammin kuin inflaatio. Myös metsä säilyttää todennäköisesti arvonsa hyvin.

Varsinaisen sijoitusasunnon oston sijaan toinen vaihtoehto on kiinteistösijoitusrahastot, eli englanniksi REIT. Ne sijoittavat suoraan kiinteistöihin ja sisältö voi vaihdella kiinteistötyypeittäin, kuten ostoskeskukset, hyötyrakennukset tai vuokra-asunnot.

2. Raaka-aineet

Raaka-aineilla on aina luontaista arvoa, kuten öljyllä, maakaasulla, sokerilla, kahvilla, viljalla ja puulla. Näiden hinnat nousevat käytännössä aina vastaamaan inflaatiota.

Raaka-aineisiin on hankala sijoittaa itse suoraan, joten kyseeseen tulevat lähinnä näihin sijoittavat ETF:t tai indeksirahastot (commodity index fund).

3. Jalometallit

Kulta ja hopea ovat säilyttäneet arvonsa tuhansia vuosia riippumatta vallitsevista olosuhteista. Vaikka jalometallit ovat myös raaka-aineita, niillä on myös erityistä sijoitusarvoa.

Historiallisesti jalometallien hinnat nousevat inflaatiossa, sillä niiden kysyntä on suurta inflaatiolta suojaavan vaikutuksen vuoksi. Jalometallit pärjäävät hyvin myös talouden taantumissa, joten ne ovat erinomainen suoja monenlaisiin tilanteisiin.

Jalometallit ovat pärjänneet yleensä heikosti, kun osakemarkkinat nousevat, mutta tämä perinteinen suhde ei ole pitänyt paikkaansa esimerkiksi vuonna 2020. Jalometallien hinnat ovat nousseet voimakkaasti samaan aikaan osakkeiden kanssa, mihin syyllinen on todennäköisesti massiivisen velkaelvytyksen ja koronakriisin tuoma epävarmuus.

Jalometallisijoituksia voi tehdä usealla eri tavalla. Suoraan fyysistä metallia ostamalla, esimerkiksi hopea- tai kultaharkkoja, kolikoita tai sijoittamalla indeksirahastoon. Myös jalometallikaivosyhtiöt voivat olla hyviä sijoituksia, mutta ne ovat erityisen volatiileja ja alttiina muun osakemarkkinan muutoksille.

4. Inflaatiosuojatut arvopaperit

Reaaliomaisuuden lisäksi on olemassa inflaatiosuojattuja arvopapereita (treasury inflation-protected securities, TIPS), jotka on nimenomaan suunniteltu inflaatiosuojaksi.

Näillä käydään kauppaa tavallisten joukkovelkakirjojen tapaan ja ne maksavat kuponkikorkoa. Kuitenkin itse pääoma huomioi aina inflaation määrän, joten inflaatioriskiä ei näissä ole.

Esimerkiksi 1000 euron TIPS maksaa vuosittain 5 % tuottoa, eli 50 euroa. Jos inflaatio nousee 7 % tasolle, tulisi velkakirjalle tappiota tuotossa -2 %. Mutta TIPS-velkakirjassa pääoma nousisi inflaation vaikutuksesta 1070 euroon, jolle maksettaisiin edelleen 5 %, eli nyt 53,5 € vuodessa.

TIPS-velkakirjojen tuotto on yleensä vaatimaton, mutta niiden tarkoitus onkin ensisijaisesti toimia inflaatiosuojana.

5. Kasvuosakkeet

Kasvuosakkeet voivat toimia inflaatiosuojana, sillä niiden hinnan odotetaan nousevan enemmän kuin inflaatio. Toisaalta joissakin kasvuosakkeissa voi olla muutoin enemmän sijoitusriskiä.

Inflaatiossa kasvuosakkeita pidetään kuitenkin parempana sijoituskohteena kuin vakaita osinko-osakkeita. Suurta osinkoa maksavien yhtiöiden osinko ei pysy välttämättä inflaation tahdissa. Osingoista on maksettava myös veroa, joka voi edelleen laskea osinkojen vetovoimaa voimakkaan inflaation aikaan.

Yleisesti parhaiten inflaatiolta suojaavat yhtiöt, jotka voivat nostaa hintoja inflaatiossa kysynnän siitä kärsimättä. Tällaisia ovat esimerkiksi energiayhtiöt, elintarveyhtiöt, kulutustarvikkeiden valmistajat ja jotkin teknologiayhtiöt, vaikka ne olisivatkin vakaita suurta osinkoa maksavia yrityksiä. Erityisesti öljy-yhtiöitä pidetään hyvänä inflaatioajan sijoituksena.

6. Kryptovaluutat

Oikeasti kukaan ei ole varma, miten kryptovaluutat pärjäävät inflaatiossa, sillä ne ovat ilmestyneet vasta viime vuosina, kun inflaatio on ollut historiallisen matalaa.

Teoriassa niiden pitäisi kuitenkin suojata inflaatiolta, sillä ne eivät ole keskuspankkien ohjauksessa ja niiden määrä on rajallinen. Vaikka määrä kasvaa, niin uusien kolikoiden luonti hidastuu koko ajan esimerkiksi bitcoinissa. Kryptovaluuttoja on kuitenkin useita ja niiden laskentalogiikka voi poiketa toisistaan, joten yleispätevää sääntöä ei ole.

Kryptovaluuttojen ongelma, on että niiden oikeaa arvoa on vaikea määrittää. Ne ovat puhtaasti digitaalisia ja matemaattisia algoritmeja, joiden inflaatiosuhdetta on vaikea täsmentää.

Muita keinoja suojautua inflaatiolta

On sijoituksia, joita tulisi välttää inflaatiossa, kuten tavalliset joukkovelkakirjat tai muut velkakirjat jotka maksavat kiinteää korkoa. Lisäksi jo mainitut osinko-osakkeet, joilla kasvua ei juuri ole jäljellä.

Jos puolestaan asuntosijoittajalla tai muutoin asunnon omistajalla on velkaa reilusti, niin vaihtuvakorkoinen laina kannattaa pyrkiä muuttamaan kiinteäkorkoiseksi jo ennen kuin inflaatio nousee liikaa. Eli kiinteäkorkoisen lainan saaja voittaa, mutta sen antaja, ”sijoittaja” häviää kun inflaatio kasvaa voimakkaasti.

Aiempia esimerkkejä inflaatiosta

Erityisesti Yhdysvalloissa 70-lukua pidetään osakesijoittamisen kannalta menetettynä vuosikymmenenä. Heikoimmat osaketuotot ajoittuvat siihen aikaan, kun inflaatio ensikerran tuplasi yli 6 % tasolle vuosina 1972-1973. Vuonna 1974 se oli jo 11 % ja 70-luvun lopussa lähes 14 %. 1972-1974 S&P indeksistä oli hävinnyt 40 %, mutta suurimmat laskut liittyivät inflaation ensivaiheen nousuun.

Suomessa inflaatio on ollut tilastokeskuksen mukaan korkeimmillaan 1918, jolloin se kävi peräti 238 % tasolla. Myös toisen maailmansodan päätyttyä inflaatio oli vuosia 20-60 % välillä. Myös Suomessa ja monessa muussa maassa inflaatio oli voimakasta 70-luvulla, ollen lähes 20 % vuosikymmenen lopussa.

Äärimmäisiä esimerkkejä inflaatiosta ovat Zimbabwe ja Venezuela, jossa hyperinflaatio on ollut jopa kymmeniä miljoonia prosentteja. Inflaatiota voi olla erittäin vaikea hillitä, jos se pääsee liian suureksi. Tällöin puhutaan hyperinflaatiosta.