Duraatio mittaa velkakirjan hintaherkkyyttä korkomuutokselle (sijoittajan tuottovaade). Duraatio mitataan kahdella pääasiallisella tavalla, jossa toinen hintaherkkyys ilmaistaan velkakirjan kestona ja toinen varsinaisena hintaherkkyytenä. Lukemat ovat "lukemallisesti" varsin lähellä toisiaan, mutta niiden tulkinta on hieman eri.
- Macaulayn duraatio kertoo, kuinka monessa vuodessa sijoittaja saa pääoman takaisin velkakirjan maksamina kassavirtoina (kuponkeina)
- Modifioitu duraatio kertoo, kuinka paljon velkakirjan hinta muuttuu suhteessa koron (tuottovaateen) 1 % muutokseen
Duraatio voidaan laskea yksittäiselle velkakirjalle ja velkakirjaportfoliolle. Velkakirjaportfolion duraatio lasketaan painotettuna keskiarvona portfolion yksittäisduraatioista velkakirjan arvojen suhteessa portfolion arvoon.
Korkoriskin lisäksi velkakirjan arvoon vaikuttaa luottoriski. Jos velkakirjan liikkeelle laskeneen yrityksen luottoriski kasvaa ongelmien vuoksi, niin sijoittajat vaativat velkakirjalta korkeampaa tuottoa. Korkeampi tuotto vaatii, että velkakirjan arvon on pudottava jotta velkakirjalle maksettava kuponkikorko vastaa tuottovaadetta. Duraatio mittaa käytännössä näiden kahden riskitekijän vaikutusta velkakirjan hintaan.
Mitä pidempi duraatio on, sitä riskisempi on sijoitus. Käytännössä mitä pidempi erääntymisaika velkakirjalla on, sitä pidempi duraatio koska riskitasojen muutokset ovat todennäköisesti suurempia kuin lyhytaikaisella velkakirjalla. Siksi myös tuotto on parempi pitkäaikaisella velkakirjalla, vastaten hinnan volatiliteettia. Tästä tuottovaateen ja maturiteetin suhteesta esimerkkinä toimii korkokäyrä.
Duraation voi laskea esim. pankkiasiat.fi:n havainnollistavalla investointilaskurilla.