Viitekorko

Viitekorko on pankin ilmoittama julkinen korko, joka voi olla käytännössä jokin markkinakorko tai pankin oma prime-korko. Viitekokorko on useimmiten 3-12 kuukauden mittainen euribor tai libor. Pankin omaa viitekorkoa kutsutaan prime-koroksi. Viitekorko voi olla sidottu myös johonkin indeksiin kuten indeksilainoissa.

Lainojen viitekorot muodostuvat pankkien välisessä lyhytaikaisessa 1 pv - 12 kk mittaisessa anto- ja ottolainauksessa käytettävistä koroista. Markkinaviitekorot määrittyvät kansainvälisten suurten pankkien välisissä lyhytaikaisissa lainoissa käytetyistä keskimääräisistä koroista niiden maturiteetin mukaan, eikä yksittäinen pankki päätä markkinaviitekorkoa. ESTR (ent. eonia) on lyhin käytetty viitekorko euroalueella, jota pankit käyttävät laajasti yön yli -lainaamisessa.

Viitekorko tekee lainakorosta vaihtuvakorkoisen, eli yleisölainoissa kiinteään marginaaliin lisättävä viitekorko on yleisölle siirtyvää korkoriskiä. Pankin marginaalilla katetaan pankin toimintakulut ja saadaan riittävä tuottovaade. Joissakin luotoissa asiakas voi valita viitekoron tyypin ja pituuden pankin tarjoamista vaihtoehdoista, joka on useimmiten 3-12 kuukauden mittainen markkinakorko. Se toimii lainan koromääräytymisjaksona.

Kuluttajalle viitekoron merkitys korostuu erityisesti sellaisissa luotoissa, jossa marginaalin osuus suhteessa kokonaislainakorkoon on pienempi, kuin lainoissa jossa marginaali on suuri ja viitekorko alhainen.

Viitekorkoa käytetään myös koronvaihtosopimusten määrityskorkona suojauksissa.