Reaalikorko

Reaalikorko on nimelliskoron ja inflaation erotus. Kuten reaaliarvossa, niin myös reaalikorossa tarkoitetaan arvonkehitystä josta on puhdistettu inflaatio, tai joskus muu reaalisen tuoton arvonmääritystä peittävä tekijä.

Reaalikorko ilmaisee todellista ostovoimakorjattua tuottoa pääomalle. Reaalikorko on inflaatiosta puhdistettu reaalinen pääomakustannus lainanottajalle, tai vastaavasti reaalinen tuotto lainan rahoittajalle.

• Esimerkiksi jos nimelliskorko on 5 % ja inflaatio on 1 %, on reaalinen korko 5 % - 1 % = 4 %. Lainanottaja saa palkkaansa nähden lainaa 4 % reaalisella korolla ja pankki 4 % reaalista tuottoa lainaamalleen pääomalle.
• Epävarmuus inflaation suuruudesta nostaa rahoittajan tuottovaadetta, sillä rahoittaja haluaa korvauksen inflaation tuomasta ostovoiman menetyksestä. Reaalikoron on oltava riittävän suuri, jotta riski katetaan.

Reaalikoroilla, nimelliskoroilla ja inflaatiolla on vahva yhteys, sillä reaalikorko muuttaa markkinakorkoja inflaation suuruuden mukaan. Keskuspankit voivat ohjata rahapolitiikkaansa odotetun inflaation perusteella, esimerkiksi muuttamalla peruskorkoa.

Reaalikorko ilmaisee yhteiskunnan aikapreferenssiä kulutuksen suhteen, eli esimerkiksi korkeampi reaalikorko tarkoittaisi, että kulutusta ja lainanottoa suositaan nykyhetkellä verrattuna tulevaisuuteen vaikka se olisi kalliimpaa. Vastaavasti matala reaalikorko voisi tarkoittaa, kulutusta siirretään mieluummin tulevaisuuteen ja myös että lainaa annetaan halvemmalla, jotta se kannustaisi kulutusta. Korkokäyrä kertoo talouskehityksen ja inflaatiodotusten muuttumisesta.

Reaalikorko voi olla myös negatiivinen.