Osakeanti

Osakeannilla tarkoitetaan uusien osakkeiden liikkellelaskua jälkimarkkinoille, eli osakkeiden emissiota. Osakeanteja tekevät yritykset, joilla ne rahoittavat toimintaansa velkakirjaemissioiden tapaan. Kummassakin rahoitusmuodossa on etunsa ja haittansa.

Osakeannin edut ja haitat

Osakerahoituksella on esimerkiksi se etu, ettei yrityksen tarvitse maksaa takaisin hankkimaansa pääomaa. Osakerahoitus on yritykselle tavallisesti kuitenkin kalliimpi rahoitusmuoto kuin velka, jonka lisäksi osakkeenomistajan kannalta sillä on dilutoiva vaikutus. Velkakirjarahoituksessa taas pääoma on maksettava takaisin ja maksukykyä on pidettävä yllä. Jos yrityksen luottoriski on korkea maksukyvyttömyysuhkan nousun vuoksi, on myös uuden rahoituksen hankkiminen yritykselle kallista.

Osakeannin hinta

Osakeannissa osakkeen liikkeellelaskuhinta poikkeaa useimmiten sen nimellisarvosta, sillä osakkeeseen voi kohdistua paljon arvonnousuodotuksia. Investointipankki toimii liikkeellelaskun järjestäjänä ja selvittää millä hinnalla anti menisi mahdollisesti kaupaksi.

Uusi osakeanti, eli ns. sekundaarinen osakeanti tehdään markkinahintaan tai sen alle, jos kyse on vanhojen omistajien merkintäoikeuksista.

Osakkeiden merkintä

Osakeanti voidaan ylimerkitä, mikä tarkoittaa että osakkeita halutaan ostaa enemmän kuin niitä on kaupan. Silloin sijoittajat joutuvat tyytymään ylimerkinnän osuutta pienempään osakemäärään. Osakeannin alimerkintä on kyseessä, kun osakkeita ollaan valmiita ostamaan vähemmän kuin niitä on kaupan. Silloin antia pidetään usein epäonnistuneena.

Osakeannissa suurin osa uusista osakkeista menevät tavallisesti institutionaalisille sijoittajille, mutta osa menee myös yksityissijoittajille. Osakeanti voi olla myös suunnattu, eli siihen voi osallistua vain tietty sijoittajaryhmä.