Futuuri on vakiomuotoinen johdannaissopimus (jälkimarkkinakelpoinen arvopaperi). Se on sopimus ostaa tai myydä raaka-aineita, valuuttoja tai hyödykkeitä tietyn määrän tiettyyn hintaan. Futuureja voi ostaa useampia kerralla halutun kokoisen sijoituksen eli "notionaalisen määrän" muodostamiseksi.
Futuureiden kauppakoot ovat isoja, yhden sopimuksen ollessa nimellisarvoltaan usein 100 000 euroa tai dollaria. Siksi niillä käyvät kauppaa ensisijassa yritykset, pankit ja sijoitusyhtiöt. Futuureilla käydään kauppaa johdannaispörsseissä, mutta ns. tuotteistetuilla minifutuureilla tai sertifikaateilla piensijoittajakin voi käydä kauppaa tavallisessa pössissä. Nämä johdannaiset seuraavat varsinaisten futuurien hintaa.
-
Esimerkiksi bensiiniä valmistava yhtiö voi suojautua öljyfutuureilla öljyn hintamuutoksia vastaan. Yhtiö tietää tarvitsevansa merkittävän määrän öljyä 1 vuoden päästä, mutta haluaa tietää ostohinnan etukäteen, joten se ostaa öljyfutuureita jossa öljyn ostohinnaksi on sovittu 80 dollarin barrelilta vuoden päästä. Jos öljynhinta olisi vuoden päästä noussut 100 dollariin, hyötyy yhtiö suojauksesta 20 dollaria per barreli. Jos taas öljyhinta olisi laskenut 60 dollariin per barreli, joutuisi yhtiö maksamaan 20 dollaria ylihintaa per barreli.
-
Öljyntuottaja, joka haluaisi myydä öljyä esimerkin futuurin mukaisesti, ottaisi vastakkaiset positiot ja siten voittaisi tai häviäsi vastakkaisella tavalla bensiininvalmistajaan nähden kun öljynhinta muuttuu. Kuluihin on toki vielä laskettava myös futuurisopimusten hinta, joka voisi olla esim. 1 dollarin per barreli samalla kun 1 futuuri on sopimus ostaa 1000 barrelia öljyä.
Futuureja on monenlaisia monille eri kohde-etuuksille, mutta niitä voidaaan ostaa ja myydä myös, jotta hyödyttäisiin hinnanmuutoksista eli spekulointimielessä. Silloin esimerkiksi ostaja ei halua itse kohde-etuutta sopimuksen päätyttyä, vaan pelkän hinnanmuutoksen, joten futuuri myydään ennen eräpäivää.
Jos suojausta haluava yhtiö haluaa räätälöidyn sopimuksen, jota ei löydy futuurina johdannaispörssistä, niin se voi sopia termiinisopimuksen eli kahdenkeskisen johdannaissopimuksen vakiomuotoisen futuurin sijaan. Futuurikaupankäynti vaatii vakuustilin.
Futuurin nimi viittaa tulevaisuuteen ("future"), koska sillä varaudutaan tuleviin hintamuutoksiin tai hyödytään niistä. Futuurien hinnat tapaavat ennakoida varsinaisia kohteen hintamuutoksia, eli nykyisiä markkinahintoja tai ns. spot-hintoja.