Likviditeetti tarkoittaa yleisesti nopeaa ja luotettavaa maksukykyä tai maksuvalmiutta johonkin määriteltyyn rahantarpeeseen nähden. Likvidi hinta voi olla markkina-arvoa alhaisempi, eli se ei ole hinta jolla omaisuus saataisiin myytyä, vaan sitä kuinka nopeasti omaisuus saataisiin myytyä tietyllä hinnalla. Esimerkiksi auto voitaisiin myydä välittömästi 5000 eurolla, mutta kauemmin odottelemalla 7000 eurolla. Silloin 5000 € on likvidi hinta ja tämä rahamäärä voitaisiin lukea mukaan likviditeettiin tai likvideiksi varoiksi muun likvidin omaisuuden kanssa.
Jos ostajien ja myyjien näkemykset ovat kaukana, esimerkiksi ostaja vaatii 3000 euron hintaa ja myyjä 7000 hintaa, ei kauppaa synny välttämättä pitkään aikaan. Sen sijaan jos tarjontaa ja kysyntää on paljon, esimerkiksi osto 4800 ja myynti 5200 kauppaa voi syntyä paljon useammin. Sama periaate pätee moneen markkinamekanismiin.
Yrityksen likviditeetti
Likviditeettiin mukaan luettava omaisuus on mitattava käyttötarkoituksesta riippuen. Esimerkiksi kirjanpitoasetusten mukaan yrityksen likvideiksi varoiksi voidaan lukea kassavarat ja alle 3 kuukauden pituiset sijoitukset. Siten 6 kuukauden määräaikaistalletus ei ole likvidiä omaisuutta, mutta se on silti luettavissa yrityksen lyhytaikaisiin varoihin eli nopeasti realisoitavissa olevaan omaisuuteen.
Likviditeetiltään erinomainen tai täydellinen omaisuus vastaa periaatteessa kädessä olevaa rahamäärää, oli se sitten käteistä tai kultaa. Kaikki muu, kuten myytävät mansikat, kalat, puimakone tai öljylautta, ovat likviditeetiltään erilaisia. Mikä tahansa omaisuus, jolle on selkeästi kysyntää, on tavallisesti likviditeetiltään hyvä.
Suuremmissa yrityksissä on erityinen varainhallinnan toiminto, joka hoitaa päivittäisiä ja pitkän aikavälin likdiviteettitarpeita. Pienemmissä yrityksissä tämä on käytännössä pienimuotoisempaa kassanhallintaa.
Pankkien ja muiden vastaavien rahoituslaitosten on noudatettava regulatiivista säädöstä riittävästä likviditeetinhallinnasta, eli LCR-sääntelyä. Vaadittu vähimmäismaksukyky on siis oltava.
Noteeratun osakkeen tai instrumentin likviditeetti
Osakkeissa osto- ja myyntitasot vaikuttavat likviditeettiin. Vähälikviditeettisissä osakkeissa spread on tavallisesti erittäin suuri. Se tarkoittaa, että ostajilla ja myyjillä on kaukaiset näkemykset sopivasta hinnasta. Jos osake ei vaihdu riittävästi, eli sijoittajat menettävät siihen kiinnostuksen, osakkeesta tulee epälikvidi. Osakkeen hintaheilahteluista tulee suuria jo pienemmillä summilla, eikä ostajia tai myyjiä löydy riittävästi oikeaan hinnanmuodostukseen.
Epälikvidiin tilanteeseen johtaa esimerkiksi, jos yritys dilutoi osakettaan senttiosakkeeksi, tai se laskee siihen epäsuotuisen kehityksen johdosta, tarkoittaen että kurssi liikkuu euron sadasosissa (Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla senttiosakkeena pidetään alle dollarin hintoja). Jo yhden ja kahden sentin ero on 100 %, mistä harva sijoittaja on valmis maksamaan, huolimatta siitä että osake voi heilua tämän verran päivässä. Se ei tarkoita, että moisia arvonmuutoksia pääsee hyödyntämään kuin pienillä summilla.